Käytännössä ja tutkimuksissa käy ilmi, että itsenäistymisen kynnyksellä olevien nuorten ongelmat ovat lisääntyneet selvästi. Yhä useampi nuori on vaarassa syrjäytyä. Nuorten itsenäistymisprosessi venyy, eivätkä he saa otetta koulutuksesta tai työstä. Tärkeää onkin löytää keinoja nuorille, joilla ei ole vielä vakavia mielenterveyteen tai päihteisiin liittyviä ongelmia.
Syrjäytymisen taustatekijöitä on tutkittu
Syrjäytymisellä tarkoitetaan erilaisia yhteiskunnallisen huono-osaisuuden muotoja, joka voi olla seurausta muun muassa työttömyydestä, köyhyydestä, mielenterveysongelmista, alkoholisoitumisesta tai joutumisesta yhteiskunnallisten vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolelle. Erityisen altis syrjäytymiselle nuori on elämänsä muutosvaiheissa, kuten koulun, opiskelun tai työsuhteen päättyessä. (STM 2012.) Työ- ja elinkeinoministeriön (2012) mukaan vanhempien alhainen koulutustaso ja perheen huono-osaisuus ovat helposti periytyvää. Aikuisuuden selviytymisen kannalta haavoittuvaisempia ryhmiä ovat yksinhuoltajaperheiden ja terveysongelmista kärsivien vanhempien lapset sekä asiakkuus lastensuojelussa. (TEM 2012.) Lisäksi syrjäytymiseen vaikuttavat vanhempien sosioekonominen tausta ja koulutus, perhetausta, koulutausta, vieraskielisyys, asumismuoto ja sukupuoli (Myrskylä 2012). Lasten hyvinvointi eriytyy vanhempien koulutustason, sosioekonomisen aseman, toimeentulon ja psykiatrisen sairastavuuden mukaan.
Lisäksi perheen toimeentulo-ongelmilla ja köyhyydellä on tapana kasaantua ja periytyä. (Paananen ja Gissler 2014) Suomen kuudesta suurimmasta kaupungista nuorilla toimeentulotuen ylisukupolvisuus on yleisintä Oulussa (22 %) ja Vantaalla (21 %) (Sutela ym. 2016). Myös Mustonen ja kumppanit (2013) tutkiessaan perhetaustan, nuoruusiän, aikuistumisvaiheen, ja aikuisuuteen liittyvien erilaisten riskitekijöiden yhteyksiä sekä mielenterveyteen että psykososiaaliseen hyvinvointiin sekä mielenterveyden ja hyvinvoinnin ongelmilta suojaavia tekijöitä, löysivät nuoren kasvuun, kehitykseen ja kasvuympäristöön liittyviä riskitekijöitä, jotka saattavat uhata nuoren hyvinvointia ja vaikuttavat pitkälle elämään. Perheen matalalla sosioekonomisella taustalla oli selkeä yhteys alempaan koulutustasoon aikuisuuteen asti.
Kokemus peruskoulun käymisestä kantaa pitkälle tulevaisuuteen
Kuronen (2010) tutki erilaisten koulunkäyntiä hankaloittavien tekijöiden, sekä koulu- ja oppimiskokemuksien yhteyttä jatkokoulutukseen hakeutumiseen ja muuhun elämään. Aineisto perustui ammatillisesta koulutuksesta syrjäytymisvaarassa olevien nuorten (n=22) koulutuselämänkertoihin. Tutkimuksessa nuorten koulutuselämänkerroista nousi esiin neljä kategoriaa koulunkäyntiä varjostavista piirteistä: jännittäjät, levottomat, kiusatut ja yläasteella kyllästyneet. Jännittäjien koulunkäyntiin liittyi epäonnistumisia, kuormittumisen kokemuksia ja psyykkistä haavoittuvuutta, joka monella johti masennukseen. Levottomille ominaista oli vilkkaus, aktiivisuus, lyhytjänteisyys ja oma tahto. He myös kokivat leimautumista esimerkiksi häiriköksi tai laiskaksi. Levottomien koulukokemuksille tyypillistä oli itsensä erilaiseksi tunteminen, epäonnistumiset, kouluympäristön ja luokkatilanteiden ikäviksi kokeminen, sekä kiinnostuksen katoaminen koulutyöstä. Kiusatut kärsivät myös alakuloisuudesta, pahoinvoinnista ja masennuksesta. Heillä kokemuksista voimakkaimpina nousivat esiin kiusaaminen, sen vaikutukset ja seuraukset. Tällöin kouluviihtyminen kärsi ja kiusaaminen koettiin identiteettiä muuttavana kokemuksena.
Yläasteella kyllästyneet näkivät itsensä luovuttajina tai sitten vastaavasti suorittajina. Luovuttajien alakoulun ongelmattomuuden jälkeen yläkoulussa tapahtui nopea muutos huonompaan. Viihtyminen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus tulivat tärkeäksi. Asenne muuttui välinpitämättömäksi ja rajojen testaus lisääntyi. Koska kouluaineet eivät motivoineet, putosivat keskiarvot ja koulusuhde muuttui kielteiseksi. Tällöin epäonnistumisten seurauksena asema marginaalissa vahvistui. Myös suorittajilla yläkouluun siirtymisessä lukijatyypeistä tuli menijöitä. Muu elämä kiinnosti enemmän, kaverit ja vastakkainen sukupuoli muuttuivat entistä tärkeämmiksi. Alakoulussa kehitetyt hyvät taidot, oma vastuu ja velvollisuudentunto kannattelivat kohtuullisen tason säilymisen. Luovuttajille ominaista oli pohjalle luisuminen välinpitämättömyyden takia, kun taas suorittajille ominaista oli kokemus pakonomaisesta ponnistelusta kohtuullisen koulumenestyksen saavuttamiseksi. Koulunkäyntiin liittyvät kokemuksilla oli siis vahva vaikutus myöhempään elämänkulkuun. (Kuronen 2010.)
Tulevaisuussuuntautuneisuus ja käytännön arjen sujuminen
Tutkimusten mukaan jopa 20-25 % nuorista kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä ennen aikuisikää ja noin puolella psyykkinen oireilu jatkuu vielä aikuisiällä. Yleisimpiä nuorten mielenterveysongelmia ovat mieliala-, ahdistuneisuus-, käytös- ja päihdehäiriöt. (Aalto-Setälä ja Marttunen 2007) Psykiatrista erikoissairaanhoitoa tai lääkitystä mielenterveysongelmiin 21- ikävuoteen mennessä on saanut noin joka viides (Paananen ym. 2012.) Siksi on tärkeää painottaa ennaltaehkäisyä ennen tilanteen pahentumista. Yksi keino on opetella oman elämän hallintaa ja suunnitella tulevaisuutta. Usein eri ongelmista kärsivillä nuorilla arki takkuaa, koska elämänhallinta on pahasti hukassa.
Käytännössä esimerkiksi itsenäinen rahankäyttö on monille hankalaa. Jos muut ovat aina huolehtineet asioista, taitoa ei ole tarvinnut koskaan opetella. Lisäksi tärkeää on löytää syy lähteä kotoa liikkeelle aamuisin, sillä joskus jopa postilaatikollakin käynti voi tuntua ylivoimaiselta. Joidenkin nuorten kohdalla aloitetaan ihan alusta. Opetellaan tunnistamaan tunteita, keskustelemaan omista asioista tai suunnittelemaan oman päivän ohjelmaa.
Metropolia AMK on aloittanut projektin Niko 97 syrjäytymisvaarassa oleville nuorille yhteistyössä järjestöjen kanssa. Projektissa kehitetään kohderyhmän kanssa ratkaisuja syrjäytymisuhan alla olevien nuorten miesten seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja sosiaalisten taitojen edistämiseen. Järjestöistä mukana on Kohtaus ry , joka on ruohonjuuritasolla toimiva organisaatio, jonka tarkoituksena on tuottaa yhdessä 18-29-vuotiaiden aikuisten kanssa monimuotoista yhteisöllistä toimintaa. Lisäksi mukana ovat mm. Loisto Setlementti ry:n Poikien talo ja Sexpo-säätiön tukipuhelin sekä nettineuvonta.
Projektin tavoitteena on vähentää nuorten ei-toivottua yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja mielenterveysongelmia sekä tukea nuorten aikuisten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Päämääränä on kaventaa terveyseroja vahvistamalla syrjäytymisuhan alla olevien nuorten miesten seksuaaliterveystietoja, sosiaalisia taitoja sekä kykyä tunnistaa ja sanoittaa tunteita ja tarpeita. Samalla tuetaan miesten ystävyys- ja seurustelusuhteiden syntymistä, mielenterveyttä ja väkivallattomuutta. Projekti tukee julkisen ja järjestöjen yhteistyötä seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelman 2017-2020 (SELI) mukaisesti sekä kuntien ennaltaehkäisevää terveyden edistämistä.
Niko 97 -projektissa on aloitettu nuorten kanssa ryhmä ”Miesten vuoro”, jossa pohditaan heille tärkeitä teemoja. Hanketoiminnan sydän on Kohtaus ry:n kaupunkiolohuone, jossa nuoret tapaavat toisiaan ja/tai työntekijöitä. Suurin osa vertaistoiminnasta on tavallista ajanvietettä; keskustelua, pelaamista, lehtien lueskelua tai yhteistä oleilua. Olohuone toimii tilana, jossa ei tarvitse olla yksin. Sekin auttaa, kun tietää, että muut ovat samanlaisessa tilanteessa.
Lähteet
Aalto-Setälä, T. ja Marttunen, M. 2007. Nuoren psyykkinen oireilu häiriö vai normaalia kehitystä. Duodecim.
Klemetti, Reija; Raussi-Lehto, Eija (toim.) (2013). Edistä, ehkäise, vaikuta – Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelma 2014-2020. THL. Opas 33. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-174-7
Kuronen, I. 2010. Peruskoulusta elämänkouluun – Ammatillisesta koulutuksesta syrjäytymisvaarassa olevien nuorten aikuisten tarinoita peruskoulusuhteesta ja elämänkulusta peruskoulun jälkeen. Väitöskirja. Koulutuksen tutkimuslaitos. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/37594/978-951-39-38901.pdf?sequence=1
Mustonen, U., Huurre, T., Kiviruusu, O., Berg, N.; Aro, H. ja Marttunen, M. 2013. Elämänkulku, mielenterveys ja hyvinvointi. Seurantatutkimus 16- vuotiaista tamperelaisnuorista 22-, 32-, 42- vuotiaina (TAM- projekti). Tampere: Terveyden ja hyvinvointilaitos. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/114509/URN_ISBN_978-952-245-9626.pdf?sequence=1
Myrskylä, P. 2012. Hukassa – Keitä ovat syrjäytyneet nuoret? Eva-analyysi. Vol.9. http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2012/02/Syrjaytyminen.pdf
Paananen R ja Gissler M. Hyvinvointi ulottuu yli sukupolvien. Teoksessa Lammi-Taskula J ja Karvonen S (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Helsinki: Terveyden ja hyvinvointilaitos, 2014.
Paananen, R., Ristikari, T., Merikukka, M., Rämö, A. ja Gissler, M. 2012. Lasten ja nuorten hyvinvointi Kansallinen syntymäkohortti 1987 tutkimus. Terveyden ja hyvinvointilaitos. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/102984/THL_RAPO52_2012_web.pdf?sequence=1
Sosiaali- ja terveysministeriö. 2012. Syrjäytymisen ja köyhyyden ehkäiseminen. http://www.stm.fi/hyvinvointi/osallisuuden_edistaminen/syrjaytymisen_ja_koyhyyden_ehkaiseminen
Sutela E, Törmäkangas L, Toikka E, Haapakorva P, Hautakoski A, Hakovirta M, Rasinkangas J, Gissler M ja Ristikari T. Nuorten hyvinvointi ja syrjäytymisen riskitekijät Suomen kuudessa suurimmassa kaupungissa. Helsinki; Terveyden ja hyvinvointilaitos, 2016.
Työ- ja elinkeinoministeriö. 2012. Nuorten yhteiskuntatakuu 2013. Raportti. No. 8/2012. http://www.tem.fi/files/32290/TEMrap_8_2012.pdf
Ei kommentteja